Kuinka Pikkukoilasta tuli agilityhirmu

Eilen oli ensimmäinen virallinen kisapäivä Kotkassa.  Magnuksen ensimmäiset startit ja kisakirjan vahvistaminen.  Ohjaajalle tuli vatsantoiminnan lisäys silkasta jännityksestä.  Ensin mitattiin Magnuksen paras tyttöystävä Liki, joka sujahti mini raameihein mukavasti.  Sitten oli herra Mandoliinon vuoro.  "Jaahas" sanoi tuomari Elina Hannikainen, "tämä onkin isompi poika.  Oletteko harjoitelleet medihyppyjä?"  Onneksi minulla on ollut alusta asti realiteetit edessä ja medikoirana olen sitä pitänyt, joten iloisesti saatoin vastata kyllä :-) .

Lähes koko treeniryhmämme, koutsi Evitaa myöden, oli lähtenyt mukaan. Likin ja Magnuksen lisäksi starttaisi myös Iitu kaikissa lähdöissä, kun Teddy ja Fendi tekisivät vain hyppyradan. Paikanpäällä törmäsimme myös Yuukiin, joka adoptoitiin heti mukaan ryhmään.  

Rataantutustumisen jälkeen alkoi perhosten lepattelu vatsassa. Magnuksen kanssa odotellessa kuulutettiin meidät aivan liian pian radalle.  Kääk!  Sitten olikin jotain häikkää keinun kanssa ja pyörimme lähtöalueella.  Siinä hyöriessämme Magnus huomasi lähtöalueen reunalla olevien ihmisten sylissä olevat koirat ja nehän alkoivat kiinnostaa.  Piti oikein tehdä töitä, saadakseni huomion pidettyä itsessäni, kun lähtöalueella ei saa käyttää lelua tai namia. Vihdoin tuomari viheltää pilliin.  Sydän pomputtaa..."Istu!"  -mitään ei tapahdu...askel koti koiraa "IStu!" - ei mitään, "ISTU!" -ei mitään.  Kunnon kouluttajana en vie käskyä loppuun vaan ajattelen, että seiso sitten.  Tuomari oli alkupuhuttelussa varoittanut liiasta viivyttelystä lähtöalueella ja Magnusta selkeästi kiinnostivat koirat selän takana.  "Odota"-käsky sentään toimi :-).

Kun Magnus lähti tekemään rataa, hiekka vaan pölisi.  Suunnittelemani ohjaukset olivat aivan liian löysiä, siitä syystä valuminen valssissa ja herra pölähti renkaan läpi, tulos HYL. Kepeillä oma ohjausvirhe. Koiran vauhti ja asenne olivat aivan eri kuin treeneissä.  Tämä Magnus tiesi, että nyt ollaan oikeissa hommissa!

A agility rata, tulos hyl

B-rataan tutustuessa tajusin, että nyt on eri koira kun kotona.  Ohjaukset muutin hieman napakoimmiksi ja jouduin hieman ottamaan istu-maahan-sulkeisia veryttelyssä.  Herra Magnus oli niin svääreissä kaikesta hulinasta ja haluista sekä tunnelmasta.  B-rata sujuikin mallikkaasti, kunnes Mandoliino bongasi ratahenkilön, joka katsoi häntä. Siitä tuli esteenkierto ja se aiheutti myös koutsi-kuvaaja-Evitassa paniikkinappulan painalluksen, joten video on kahdessa pätkässä ;-).  Itse rataan olen muuten tyytyväinen.  Siltä tuli vain kaksi tulosta. Iitu, Magnuksen toiseksi paras tyttöystävä voitti.  Isosta kaarroksesta huolimatta, hävisimme vain sekunnin.  (y) Palkintojen jaossa tuomari Elina Hannikaisen sanat:  Hieno ratoja teillä, vain pientä viimeistelyä vielä, piristivät päivää, treeni- ja seurakaveriden menestyksen lisäksi.

B-rata, alku tuolos 5, sij.2

B-radan loppu

Hyppyradan alku-siksak aiheutti pientä pään vaivaa. Miten viedä kuumaa koiraa, kun ei itse ehdi sen mukaan?  Tehdäkö kökkövalssi vai jotain muuta, jotta ehtisi keppien oikealle puolelle jatkoa varten?  Magnuksen kepit ovat melko epävarmat vielä erilaisten manööverien suhteen, kun se on oppinut ne vasta muutama kuukausi sitten. Päätin tehdä rohkeutta vaativan ratkaisun ja tehdä jotain muuta: törkkäysvalssi kakkoselle ja sokkari kolmosen ja nelosen väliin, niin avot, olisin keppien oikealla puolella. Vähäön olin myöhässä, mutta onnistuin!  Kepeillä näkyi Magnuksen kokemattomuus ja lisävauhti, mutta ei se mitään.  Tästä radasta tykkäsin eniten :-) .

                                                     Hypärin neljän hypyn suora koiran vinkkelistä


Hyppyrata, tulos 5, sij.6

Mitä muuta?  Hiljaisesta pikkukoilasta tuli ähkivä, kiljuva, kitisevä, radalla välillä jopa haukkuva agilitykoira.  Toivoisin saavani sen kisamoodiin ja vauhtiin myös treeneissä. Oli aivan uutta nähdä herra Magnus moisessa tilassa! Muuten täytyy alkaa treenata kisoissa :-).  Kiitos kisakavereille!  Mitäs muille sitten kävi? Likille luva, Iitulle myös ja Yuukille kaksi.  Teddylle hyvä hyl ja Fendille vitonen.  Mutta hienosti me kaikki vedettiin!  Odota vaan agilitymaailma, nyt me tullaan!

Palkintojen jaossa tuomari Elina Hannikaisen sanat:  Hieno ratoja teillä, vain pientä viimeistelyä vielä, piristivät päivää, treeni- ja seurakaveriden menestyksen lisäksi.

Treenejä ja NE ensimmäiset kisat

Jännitys kohoaa Pikkukoilan emännän maailmassa.  Olemme ilmoittautuneet ensimmäisiin agilitykilpailuihimme!!!  Kotkan iltakisoissa 20.4. korkkaamme viralliset startit. Kääk!!!  Mukavaa on, että lähes koko treeniryhmämme aloittaa sieltä kilpailemisen.  Koutsimme Evita tulee onneksi/valitettavasti mukaan.  Palaute tulee suoraan ja tarvitaanhan kisoissa järjen ääntä :-). Pikkukoila ei ole asiasta moksiskaan, sehän vaan saa tehdä sitä mistä tykkää sen kanssa josta tykkää.  En itsekään ymmärrä miksi niin hermoilen, minulla on koira, joka tekee kontaktit (!), pujottelee ja kuuntelee (!).  Mandoliino <3

Treenit ovat sujuneet vallan mainiosti ja maanantain treeneissä tehtiin 27 esteen rata kolme kertaa kisanomaisesti.  Magnus jaksoi vielä viimeiselläkin kerralla tehdä kontaktit huolella.  Tosin paras tulos oli 5, johtuen ohjaajan "vatsalaukunkiertymästä".  Mia tosin vakuutti kysessä olevan jumissa oleva pieru.  Vatsallaan maaten, matoliikettä tehden se kuulemma lähtisi liikkeelle.  Matoliikkeeni sai tosin enemmän naurua kuin pierua aikaiseksi.

Elämä kulkee muuten rauhallisia, mukavia uomiaan pitkin.  Xani pääsi viikonloppuna Magnuksen följyssä agiliitämään ja oli oma kuriton "älä huoli, kyllä minä tiedän" - asenteella menevä juna.  Xani ei ole ollut innostunut lähtemään mukaan, kun ollaan Magnuksen kanssa käyty treeneissä, joten oli iso ilo nähdä sen riemuitsevan höntsäilystä.  Sitä se saa nyt pää-asiassa olla. Fyssarilla huomattiin Xanin polvien löystyneen, joten matalilla hypyillä ja piiiitkillä kaarroksilla mennään.  Omaksi iloksi ja huviksi. Vieläkin puomin kontaktilla suusta valahti kuolaheijari, kohta tulee namia :-).

Minni on piristynyt kevään myötä ja vaikka se vielä nukkuukin kovin paljon, niin uutta virtaa on valo tuonut mukanaan. Sen kuulo on heikentynyt, sillä ruoan annosteleminen ei tuo sitä sohvalta keittiöön.  Mutta jotain sentään se kuulee: autojen ohi ajaminen aiheuttaa pihalla, tarhan nurkassa, tasajalkapompuin varustetun haukkumisen.  Uusi tyyli on ulotettu myös naapurin postinhakuun, satunnaisiin ohikulkijoihin ja varsinkin rakkaimmille vihollisille, naapuruston muille koirille. Ärsyttävä piirre, jonka pyrimme eliminoimaan, mutta se on osoittautunut entistä hankalammaksi juuri kuulon heikkenemisen takia.  Viittilöimällä ja taputuksilla vielä pärjätään, mutta tämän itsenäisen muorin vapaanajuoksemiset on juostu.

Nyt nautiskelemme kevään tulosta, sinivuokoista, leskenlehdistä, ensimmäisistä kimalaisista ja kärpäsistä sekä ensimmäisestä punkista.  No, ei siitä kyllä iloittu, jos rehellisiä ollaan. Pohdintaan jää, millä eväin lähdetään punkkien karkoitukseen tänä vuonna. Olisikohan rokotteen paikka, kun niskaan laitettavat nesteet aiheuttavat pahan ihoreaktion.

Palalillaan ensiviikolla kisojen jälkimaininkeihin :-)