Jännitys kohoaa Pikkukoilan emännän maailmassa. Olemme ilmoittautuneet ensimmäisiin agilitykilpailuihimme!!! Kotkan iltakisoissa 20.4. korkkaamme viralliset startit. Kääk!!! Mukavaa on, että lähes koko treeniryhmämme aloittaa sieltä kilpailemisen. Koutsimme Evita tulee onneksi/valitettavasti mukaan. Palaute tulee suoraan ja tarvitaanhan kisoissa järjen ääntä :-). Pikkukoila ei ole asiasta moksiskaan, sehän vaan saa tehdä sitä mistä tykkää sen kanssa josta tykkää. En itsekään ymmärrä miksi niin hermoilen, minulla on koira, joka tekee kontaktit (!), pujottelee ja kuuntelee (!). Mandoliino <3
Treenit ovat sujuneet vallan mainiosti ja maanantain treeneissä tehtiin 27 esteen rata kolme kertaa kisanomaisesti. Magnus jaksoi vielä viimeiselläkin kerralla tehdä kontaktit huolella. Tosin paras tulos oli 5, johtuen ohjaajan "vatsalaukunkiertymästä". Mia tosin vakuutti kysessä olevan jumissa oleva pieru. Vatsallaan maaten, matoliikettä tehden se kuulemma lähtisi liikkeelle. Matoliikkeeni sai tosin enemmän naurua kuin pierua aikaiseksi.
Elämä kulkee muuten rauhallisia, mukavia uomiaan pitkin. Xani pääsi viikonloppuna Magnuksen följyssä agiliitämään ja oli oma kuriton "älä huoli, kyllä minä tiedän" - asenteella menevä juna. Xani ei ole ollut innostunut lähtemään mukaan, kun ollaan Magnuksen kanssa käyty treeneissä, joten oli iso ilo nähdä sen riemuitsevan höntsäilystä. Sitä se saa nyt pää-asiassa olla. Fyssarilla huomattiin Xanin polvien löystyneen, joten matalilla hypyillä ja piiiitkillä kaarroksilla mennään. Omaksi iloksi ja huviksi. Vieläkin puomin kontaktilla suusta valahti kuolaheijari, kohta tulee namia :-).
Minni on piristynyt kevään myötä ja vaikka se vielä nukkuukin kovin paljon, niin uutta virtaa on valo tuonut mukanaan. Sen kuulo on heikentynyt, sillä ruoan annosteleminen ei tuo sitä sohvalta keittiöön. Mutta jotain sentään se kuulee: autojen ohi ajaminen aiheuttaa pihalla, tarhan nurkassa, tasajalkapompuin varustetun haukkumisen. Uusi tyyli on ulotettu myös naapurin postinhakuun, satunnaisiin ohikulkijoihin ja varsinkin rakkaimmille vihollisille, naapuruston muille koirille. Ärsyttävä piirre, jonka pyrimme eliminoimaan, mutta se on osoittautunut entistä hankalammaksi juuri kuulon heikkenemisen takia. Viittilöimällä ja taputuksilla vielä pärjätään, mutta tämän itsenäisen muorin vapaanajuoksemiset on juostu.
Nyt nautiskelemme kevään tulosta, sinivuokoista, leskenlehdistä, ensimmäisistä kimalaisista ja kärpäsistä sekä ensimmäisestä punkista. No, ei siitä kyllä iloittu, jos rehellisiä ollaan. Pohdintaan jää, millä eväin lähdetään punkkien karkoitukseen tänä vuonna. Olisikohan rokotteen paikka, kun niskaan laitettavat nesteet aiheuttavat pahan ihoreaktion.
Palalillaan ensiviikolla kisojen jälkimaininkeihin :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti