Keskiviikkona vein auton huoltoon ja Tompan joustavuuden ansiosta pääsin kuin pääsinkin osallistumaan Porskin SM-ryhmän järjestämiin epiksiin, kun hän toi Magnuksen kaupunkiin. Tomppa suostui jäämään hallille ja vielä kuvaamaankin ratamme. Osallistuimme kilpailevien luokkaan ja otin kaksi starttia. Omat odotukset olivat korkealla sillä Magnus on reipas ja kuuliainen koira.
Merja P. oli tehnyt sopivan haastavan radan, joka oli kaikentasoisten suoritettavissa. Neljä ensimmäistä estettä meni hyvin ja sitten Magnus alkoi kaarrattaa katsellen aivan muualle radalla. Piiiiiitkän kaarroksen seurauksena se hyppäsi vitoshypyn väärinpäin. No ei se mitään, jatketaan. Hyvä A:n kontakti, hyppy ja paluu A:n vieressä oleville kepeille. Ai, ei... Taas piiitkä kaarros, ylimääräinen hyppy ja ihan tyydyttävät kepit taas edetään vauhdikkaasti eteenpäin ja minä peitän tehokkaasti takaa kierrettäväksi tarkoitetun hypyn siivekkeen ja Mandoliino sinkoaa seuraavalle hypylle. No, sen jälkeen on vaan puomi ja loppusuora. Ne ei voi mennä pieleen. Voi ei ja kyllä voi. Puomin alastulo oli ok, mutta jo sieltä Hessu Hopo otti katsekontaktia yleisöön ja ohitti viimeisen hypyn. Voi huokaus ja nolous.
Kavereilta tuli kommentteja kurittomasta koirasta ja sitä Magnus ei normaalisti ole. Toisella radalla päätin sitten tsempata ja korotin ääntäni. Ensimmäinen hylkäys aivan samassa paikassa ja samalla tavalla kuin ensimmäisellä radalla. Onnittelin itseäni, etten muuttanut ohjausta millään lailla. Samalla muistutin Magnusta, joka ei ollut reagoinut huutooni millään lailla, että nyt ollaan hommissa. Huono A:n alastulo, A uudestaan ja hyvä alastulo. Nyt se kääntyi hypyn jälkeen kepeille, mutta ensimmäisestä välistä sinkosi suoraan putkeen. Huokaus!!! Takaisin kepeille ja mentiinkin sitten loput radasta melko hyvin.
Radat jäivät sen verran harmittamaan, että torstai aamuna palasin rikospaikalle. Tein radan ensin Xanin kanssa, joka oli aivan kone. Hetki leikkiä ja sitten kokeilin vitosen hypylle valssin sijaan sokkaria ja taas sujui. Olin iloinen ja tyytyväinen. Hieman skeptisenä hain Magnuksen ja ensin tein radan samoilla ohjausvalinnoilla kuin edellisenä iltana ja ukkonen teki radan nollana läpi! Tosin se sisälsi muutamia "valuvia" kohtia. Sitten toinen yritys hieman muokatuilla ohjausvalinnoilla ja niin tehtiin nollarata tiukemmilla käännöksillä. Näitä ratoja ei sitten ollut kukaan, edes kamera todistamassa. Mutta tämä kokemus sisälsi kuitenkin oivalluksen. Magnus on tottunut vain "omaan" treeniryhmäänsä ja meidän yksinäisiin treeneihin. Kun paikalla oli paljon vieraita koiria ja ihmisiä, niin pikkukoilan päässä tapahtui selkeää häkeltymistä ja vääriin asioihin keskittymistä. Nyt ennen ensimmäistä starttia haetaan kokemusta vieraista paikoista ja erilaisista treeneistä sekä epiksistä!
Kaikenkaikkiaan hyvä ja tyytyväinen mieli, että Magnus ei välttämättä ole kuriton ;-) vaan ainostaan hieman kokematon. Minni-mummukin oli mukana tehtiin taas putkea namipalkalla. Luulisi, että niin ahne koira alkaisi tarjoamaan putkeen menoa muutaman kerran jälkeen, mutta ei. En mene, ellet käske, herkkuhan on täällä ulkopuolella!
Treenin jälkeen kävimme lenkillä jäähdyttelemässä. Magnuksen remmi jää usein sen jalkojen väliin. Se johtuu hieman loikkivasta kävelytyylistä. Pari kertaa komensin Magnusta pysähtymään ja kerran remmi irtosi kädestäni ja herra viiletti eteenpäin aika haipakkaa. Huusin seis!, se pysähtyi, seisoi hienosti hievahtamatta paikoillaan. Palkkasin sen namilla. Pari kertaa jouduin pyytämään pikkukoilaa pysähtymään, jotta saisin remmin pois jalkojen välistä. Minni oli huomannut palkkauksen ja joka kerta kun sanoin seis se ryntäsi eteeni tönöttämään. Kun en ymmärtänyt sitä ensin palkata, niin toisella kerralla se hyppäsi jalkaani vasten ja tökkäsi namitaskua. "Anna!" oli Minimiin käsky. Kuten aikaisemmin olen kertonut, niin Minni on minut hyvin kouluttanut ja kuuliaisesti annoin Madamelle herkun, mutta vasta seuraavan pysähdyksen yhteydessä :-).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti