Olin sopinut Pikkukoilan parhaimman tyttöystävän, Likin, omistajan kanssa yhteistreenistä aamupäivällä. Lähdimme liikkeelle koko konkkaronkka. Kun tulimme hallille vein häkit käytävälle valmiiksi: Minnille metallihäkki, Xanille kevythäkki ja Magnukselle lentoboksi. Tehtiin lämmittelylenkki Mian sekä Likin ja Papun kanssa hyvässä säässä ilman räntäsadetta. Sitten hallille, jotta saadaan hiki lentämään eli häkkien kasaus.
Magnuksen boksista otettiin herkku- ja lelukassi pois ja tuupattiin Minni sinne. Sitten metallihäkin kasaus - no problem, mutta Magnus ja Xani keksivät, että namipurkin kansi oli auennut. Namit aiheuttivat semihässäkän, kun kaksi innokasta, nälkää näkevää koiraa poistettiin kassista. Minnin siirto metallihäkkiin, Magnus boksiinsa ja sitten Xanin uuden kevythäkin kimppuun. Kun se vihdoin oli kasassa, olikin jo sen verran lämmin, että deodorantti alkoi pettää.
Putki-kontakti erottelua ja keppejä radan osana. Magnus kesti jopa vedätystä kepeillä! Jee, iso ilo! Treenit menivän hyvin sekä Xanilla että Magnuksella, otin Minnin metallihäkistä ja rehvakkaasti mentiin namien kanssa putken luo. Ensimmäinen kerta - kevyt laukka, namia palkaksi. Toinen kerta - kevyt ravi, namia palkaksi. Kolmas kerta - hidas köpököpö ja ulos tuli kyrsiintyneen näköinen Minni. Heitin sille vinkulelun palkaksi ja sain halveksivan katseen ja "bouwoun" suomennettuna "namia ja sassiin". Niin hyvin Minni on minut kouluttanut, että namia tuli. Tehtiin sitten vielä, jotta Miakin näkisi, putki kahteen kertaan köpö vauhdilla, nami palkalla ja vain yhdellä ohituksella.
Sitten vielä hetki Pikkukoilan kanssa tokoa. Joskus on vaan päiviä jolloin ei jaksa miettiä ja jolloin kaikki on ihan "mä en älyy"-juttuja. Tänään oli sellainen päivä, mutta saatiin kuitenkin neuvoja seuraamiseen pienen koiran ohjaajalta. Kiitos Mia!
Kotiinlähtö on hallille tulo, mutta toisinpäin. Vein ensin koirat autolle ja lähdin hakemaan häkkejä.
Koirat alkoivat tuttuun tapaan ulvoa ja haukkua perääni. Paikalle tullut Mia napautti auton ikkunaa ja kielsi, jolloin Xani ja Magnus hiljenivät. Minni sensijaan alkoi huudella hävyttömyyksiä Mialle. Irti
meidän autosta, senkin sabotööri!
Jäähdyttelylenkillä oma vointi alkoi tuntua huteralta. Kotiin päästyämme käväisin suihkussa ja painuin I-Padin kanssa sänkyyn. Yksi jakso House of Cardsia ja olin unten mailla. Heräsin ja sitten olikin Buranan paikka. Päänsärkyä ja lämpöä, plääs. Koirat muuttuvat heti, kun olen sairas. Ei raisuja leikkejä eikä riekkumista vaan kaikki makoilevat ympärilläni. Mieluiten kiinni minussa. Rakkaat kuumavesipulloni. Lämmön noustessa se tuntui ihanalta, sen lähtiessä laskuun ahdistavalta. Yritin ensin työntää niitä kauemmaksi. Miten on mahdollista, että alle 9 kg koira painaa rentona noin 50 kg? Kun yritin siirtää Minniä nostamalla, se oli ainakin 150cm pitkä. Se vain venyi ja venyi, mutta jalat eivät irronneet patjasta.
Nyt olemme linnoittautuneet sohvalle ja toivon, että huomenna kaikki on paremmin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti